Mitä miehen tulee olla...

Hejsan taas!

Sain juuri niin ihanaa palautetta blogistani, että aivan herkisti ja antoi taas potkua kirjoittaa. Kommentit tuntuvat tosi tärkeiltä ja ennen kaikkea ilahduttaa, ettei täällä yksin tarvitse huudella;). Tiedän kyllä itsestäni, kun luen muiden blogeja, että kommentointi yleensä jää. Mutta olisin todella iloinen kommenteista jatkossakin!

Tyttö palasi tänään kotiin ja elämä asettui uomiinsa, perheyritys pyörähti ns. käyntiin. Leivän tekoa, hetken kuluttua sen toisenkin leivän tekoa, kuulumisia, sohvan tyynyt muutti heti paikkaansa ja palapelit valtasi olohuoneen pöydän. Ne kotoisat elämän äänet... Meillä oli miehen kanssa todella virkistävä viikonloppu, eilen juhlittiin vielä 7:ttä hääpäivää, aika saavutus! Ja saavutus oli tänä aamuna herätä, päästä töihin ja jaksaa siellä ollakin, yksi viinilasi teki tepposet yöunelle, joka jäi tosi vähälle. Odottelen vähän jo, että pääsee tästä nukkumaan, vaikka jo yhdet tirsatkin oon nukkunut, oon tosi huono olemaan väsyneellä päällä. Tuskin siitä kukaan kyllä tykkää, mutta monet (esim. mieheni) näyttää toimivan aivan normaalisti, vaikka samoissa kemuissa eilen oltiin;). Tuli vielä viininjuonnista mieleen, että on se varmaan mun suojeluksi, että se vaikuttaa niin herkästi, muuten varmaan maistuisi viinilasillinen etelä-eurooppalaiseen tapaan paljon useammin, joten parempi näin kuitenkin.

Meidän ihanan viikonlopun inspiroivana ajattelin kirjoittaa siitä,
Mitä miehen tulee olla...

Tuoksua partavedeltä.
Avata ovia, tehdä ruokaa musiikin tahdissa, suukottaa hyvät yöt ja huomenet.
Leikata tyttären varpaankynnet ja otsatukkaa, huomata kun vaimo on pyyhkinyt pölyt, tai on väsynyt.
Keskustella, kuunnella.
Sanoa rakastavansa ja näyttää se.
(Järjestys täysin satunnainen, huomasin juuri tai oikeastaan päinvastainen, kun tarkemmin katsoin.)

Ja sellaisen miehen olen saanut!

Ja luulisin, että kaikki naiset tykkäävät em. asioista. Kukaan ei voi olla niin feministi tai ehdottoman tasa-arvoinen, etteikö tykkäisi siitä, että mies avaa oven, "saan mä sen itsekin auki"??, saada kukkia joskus tai aamupalaa sänkyyn. Juju taitaa olla se, että mieskin ilahtuu varmasti, jos saa aamupalaa sänkyyn tai ostaa jonkun herkun, esim. maksamakkaraa tai niitä lihapiirakoita tai jotain muuta miehistä jääkaappiin. Siitä pääsinkin juuri onnellisen avioliiton yhteen tärkeimmistä, tehdä toiselle mukavia juttuja. Saada ja antaa. Tosi helppo resepti, mutta eihän sitä aina huvita, joskus pitää vain tehdä. Tärkein on mielestäni jutella keskenään. (Joo en ole itse tätä keksinyt;)) Mutta omakohtaisesti sen olen huomannut pari vuotta sitten. Jossain vaiheessa sitä "laiskistui", ei jaksanut jakaa ajatuksia, mutta sitten tajusi, ettei voi saada toiselta ymmärrystä ja tukea, jos ei kerro ja puhu. Se tuo suhteeseen niin paljon uutta mielenkiintoa, kun oppii juttelemaan keskenään, oppii toisesta aina vain uutta vuosienkin jälkeen ja se tuo myös sen syvän luottamuksen ja kiintymyksen. Pointti siinä on, että siihen pitää vain ryhtyä! Se ei itsestään tapahdu, vaan sitä pitää alkuun vähän vetää henkeä ja pakottaa itsensä puhumaan ja siitä se lähtee, and it´s so worth it!

Tässä joku mies nauttii aamupalasta ja lehdestä sängyssä.

 



Jotain tällaista sopivassa määrin:

Ja lopuksi, tällainen kuuluu herrasmiehen varustukseen:

 



Toivottavasti kaikki te, jotka vielä odotatte, löydätte oman unelmien miehenne, uskon, että jokaiselle on sellainen varattu! Löysinhän minäkin.

Take care!