Book lovers never go to bed alone

Täällä taas...on kuin ois uusi ihastus, se pyörii koko ajan mielessä ja pitää päästä sen luo ja olla siinä. Joten tässä olen taas.

Tänään kirjoista: ilman kirjaa ei voi mennä nukkumaan, aina pitää olla joku kirja kesken, välillä parikin, kirjakauppaan meno on yhtä kuin rahan meno, (onneksi tai harmiksi täällä ei ole akateemista kirjakauppaa) ja parasta jos hyvä kirja ei ole vain lainassa, vaan sen saa omaksi. (Joo, luen joskus toiseenkin tai kolmanteen kertaan jonkun hyvän, paitsi nyt kun aikaa ei ole niin paljon ja hyviä kirjoja on niin paljon, on se jäänyt.) Mutta paljon on kirjoja kertynyt ja mietin, että tyttäreni niitä ehkä joskus lukee, toivon ainakin niin. Siksi kai meillä onkin yksi huone "kirjastohuoneena", kaksi seinää kirjoja. Less is more? Haha... No olen sitä mieltä, että kirjoihin se ei päde:)
Tässä tulee pari mun suosikkia:

 

Siitä on aikaa kun noi olen lukenut, mutta sen muistan että kaikki oli tosi mieleenpainuvia. Tuhat loistavaa aurinkoa yksi parhaimmista koskaan. Kertoo afganistanilaisnaisten kohtalosta ja ennen kaikkea kahden naisen ystävyydestä, todella koskettava. Riikka Pulkkisen Totta kertoo myös naisista, mutta syynä kaikkeen on yksi mies. Tosi kauniisti kerrottu, kaksi tarinaa kulkee koko ajan vierekkäin, ja osin aika runollistakin tekstiä, Riikka Pulkkisen tyyliin. Myös yksi parhaimmista:)

Sitten noi kaksi ylintä: englantilaisen Adele Parksin romanttisia ja todentuntuisia ja hauskoja. Englanniksikin helppolukuisia ja mun mielestä parhaimmasta päästä sitä chick-lit -kirjallisuutta. Niitä ei vain oo suomennettu, ruotsiksi löytyy.

Sitten nämä: Kaikki mitä rakastin kertoo kahdesta pariskunnasta ja heidän pojistaan New Yorkin taidepiireissä. On hieman raskaslukuinen, ja tuntuu, että jokainen sana on tärkeä juonen kannalta, (no kirjailijasta tietysti jokainen sana ON tärkeä) mutta alun jälkeen se muuttuu niin hyväksi ja jännittäväksikin, että siitäkin tuli huippu lukukokemus. Paras Siri Hustvedtin kirja mielestäni. Godnatt, finaste on myös tätä arvostettua chick-litiä, mutta Dorothy Koomsonin aiheet ovat mutkikkaita ja erilaisia kuin ehkä yleensä tässä lajissa. Hyvin todentuntuisesti ja koskettavasti ja elämänmakuisesti kirjoitettu. Hänen ja Adele Parksin kirjat sijoittuvat Englantiin, joka viehättää mua tosi paljon, paljon enemmän kuin amerikkalaiset vastaavat. Ehkä se on huumori ja yleinen tunnelma niissä.  Ja viimeisenä jälleen yksi parhaimmista: Aikamatkustajan vaimo. Sen lopetettuani vain tuijotin kattoon, eikä niin ois kiinnostanu ruveta pesemään samantien pyykkiä tai mitä se silloin olikin... Tiedättekö tunteen kun joku hyvä kirja loppuu,  tulee"ikävä" niitä ihmisiä kirjoissa? Onneksi se menee nopeasti ohi, olis aika raskasta muuten tää elämä;) Niin, kirja on siis siinä mielessä erikoinen, että mies hyppää tulevaisuudessa, palaa menneeseen ja on myös siellä missä pitää eli nykyhetkessä. Hän kärsii "aikasiirtymähäiriöstä", sairaudesta. Ja vaimo odottaa...  Tässä kirjassa on paljon hauskuutta ja myös tosi riipaisevia tilanteita. En pidä yliluonnollisista kirjoista yhtään muuten, mutta tätä kirjaa ei sellaiseksi miellä, tässä se on koko ajatus ja niin hyvin kirjoitettu, ettei se häiritse lainkaan. Tästä on myös tehty elokuva, joka oli tietysti paljon laimeampi, vaikka siinä todella hyvät näyttelijät olikin, Rachel McAdams ja Eric Bana. Eli: Don´t judge a book by it's movie!:) Pätee kaikkiin kirjoihin!

xx