Toiveita, kiitollisuutta ja velvollisuuksia

Hiljaisen viikon ajatuksia

Myönnän heti alkuun ristiriidan tämän ja mun yleisen kevätinhon välillä, mutta nyt tuntuu oikein hyvältä tai sitten voi olla niin, että tästä keväästä tuleekin ihan hyvä, ja kolmas seikkahan on varma, se, että nainen saa aina muuttaa mieltään:). Aurinko kai sen saa aikaan, että olo tuntuu toiveikkaammalta ja sitten rupeaa haaveilemaan. Ja olemaan kiitollinen. Sitähän pääsiäisen sanoma on, kiitollisuutta ja iloa, ehkä suurimmaksi osaksi.

Ruotsissa kyselevät toisiltaan ja ruotsalaislehdissä kysellään, mitä toivot pääsiäispupun tuovan sinulle. En itse kyllä usko muuhun kuin suklaapupuihin ja toivomiseen.

Toiveita...tyttärelleni olla aina yhtä kekseliäs, iloinen ja ja tyytyväinen elämään kuin nyt on. Parhaita kavereita, rohkeutta sosiaalisissa tilanteissa, olemaan iloinen ja innokas koululainen sitten syksyllä. Ja satoja muita asioita, joita heti tulee mieleen, toivon tyttärelleni.
Miehelleni toivon paljon ihania vuosia kanssani, haha..:)
Toivon terveyttä, terveyttä, terveyttä.
Toiveita, jotka eivät toteudukaan, koska joku tuolla tietää paremman toiveen, ja toteuttaa sen.

Sitten olis ihana käydä useammin ravintolassa syömässä, matkustaa, käydä joka viikko elokuvissa, juoda lasi viiniä ilman, että seuraava päivä menee kuin toisen asialla olis, syödä suklaata ja laihtua...

Kiitollinen olen kaikesta, just nyt.

Vähän asian vierestä, mutta ei sitä vähäisempi, nim. velvollisuudet. Joka päivä pitää tehdä jotain vain itselleen, josta juuri itse nauttii, että saa ruutia ja intoa tehdä sitten sitä vähemmän mieluisaa ja ennen kaikkea jaksaa olla tarpeeksi hyvä äiti ja puoliso ja ystävä ja työntekijä. Kun niitä mukavia asioita alkaa ajattelemaan velvollisuuksina ja sitä miksi ne ovat velvollisuuksia, niin varmasti tulee tehtyä;)

Hyvää ja rauhallista ja suklaista pääsiäistä teille!

t. yks tipu